Kestääkö kantti - oletko resilientti?

Useimmat meistä ovat viime vuosina törmänneet toistuvasti resilienssin termiin. Mitä käsite tarkoittaa ja millaisiin yksilön ominaisuuksiin termi viittaa?

Alunperin fyysiikkatieteen termi resilienssi viittaa materiaalin kykyyn absorboida siihen kohdistuvaa energiaa, mukautua elastisesti ja edelleen palautua joustavasti. Analogia psyykkiseen resilienssiin on osuva. Käsityksemme ihmisestä onkin ehkä muuttumassa tieteen kehityksen myötä teknisemmäksi ja rationaalisemmaksi.

Resilienssi psyykkisenä voimavarana tarkoittaa, että yksilö kykenee toimimaan kuormittavissa olosuhteissa ilman, että toiminnan laatu olennaisesti alenee. Myös psykologiassa resilienssin käsite kattaa ajatuksen, että yksilö palautuu ja toipuu kuormituksesta, aivan kuin materiaali, johon on kohdistunut ulkoisia voimia. Usein käsitteeseen liitetään myös ajatus oppimisesta; että yksilö olisi tulevaisuudessa valmiimpi ja vahvempi kohtaamaan samankaltaisia kuormitustekijöitä.

Puutteellinen tai tilanteessa riittämätön resilienssi tarkoittaa, että yksilö ei samassa mitassa kykene suoriutumaan tehtävistä kuin resilientti henkilö. Jos seuraa fysikaalista metaforaa liian orjallisesti, on helppoa virheellisesti olettaa, että vähemmän resilientti henkilö olisi hauras tai heikko.

Kuitenkin joissakin tehtävissä liiallinen stressinsietokyky, resilienssi voi estää huippusuoritusten saavuttamisen. Jos jotkin ominaisuutemme ovat äärimmäisen vahvoja, kyky hyödyntää joitakin muita valmiuksia saattaa heiketä. Ehkä kaikkivoipaiset, täydelliset suorittajat ovatkin fiktiivisiä kaikki tyynni!

Monissa taidealojen tehtävissä on hyödyllistä, mikäli yksilö pääsee - ellei aivan sekavuustilaan, niin - lumoutuneeseen, haltioituneeseen ja jopa ekstaattiseen mielentilaan. Tämä lienee itsestään selvä työn vaatimus taiteen tekijöille ja tulkitsijoille, näyttämötaiteilijoille, dramaturgeille ja muusikoille.

Toisaalta vastaavanlainen taipumus hyvin vahvana tai hallitsemattomana vaikkapa sukeltajalla, sotilaspilotilla tai erikoisjoukkojen operaattorilla ei ennusta menestymistä - mutta voi johtaa työtehtävissä menehtymiseen. Jälkimmäisissä ammateissa on välttämätöntä kyetä ylläpitämään tarkkaavuutta, fokusoimaan, estämään mielen vaeltelu siten, että mieli ei absorboi yksittäistä vahvaa havaintoa tai elämystä liian voimakkaasti.